Etusivu Nelijalkaiset Tallista Aktioni Linkkilista Vieraskirja

VIRTUAALIHEVONEN || A SIM-GAME HORSE


MUISTOSIVUT


YLA2, KTK-III, SPJ-III, ERJ-?

Marcella VH04-099-1038

^{© Trakehner Gestüt Hämelschenburg}

Nimi: Marcella "Hirmu"
Rekisterinumero: VH04-099-1038
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 31.08.2006
Kuollut: 29.10.2010
Ikä: 22v
Rotu: Mecklenburgilainen puoliverinen

Omistaja: Nintsu
Kotitalli: Pientalli Juksula
Maahantuoja: Team Ryck
Kasvattaja: Hannah Burt, Saksa

Väri: Musta
Säkäkorkeus: 164cm

Koulutus: estepainotus
! kisakalenteri & valmennukset !
>>>>>>>>>> Ko: vaativa B
>>>>>>>>>> Re: 160cm
>>>>>>>>>> Ke: helppo
>>>>>>>>>> Irto: 180cm
>>>>>>>>>> western

Luonne

Hirmu on temperamenttinen ja voimakastahtoinen tamma, joka on todellinen musta kaunotar! Se hurmaa kauneudellaan ja jaloudellaan helposti kaikki ja osaa todentotta myös esiintyä! Hirmu on kuitenkin hiukan oikukas ja jopa tuittupäinen. Hoitaessa Hirmu osaa olla oikein neitimäinen! Tamman hampaat tulevat varmasti uudelle hoitajalle tutuksi, sekä niillä muistutellaan joskus tutummillekin ihmisille missä kaapin paikka on. Hirmu suuttuu kun sitä komennetaan, eihän näin hienoa tammaa saisi muka komentaa! Komentaminen kuitenkin kannattaa, sillä Saksassa kovaan kuriin tottunut neiti ymmärtää kyllä mitä komentaminen merkitsee, eikä silloin kun ihminen on tosissaan kannata alkaa ryppyilemään. Hirmu temppuilee osittain myös huomiontakia. Tamma on erittäin huomionkipeä ja helposti mustasukkainen. Se nauttii aina huomiosta ja siksi oikeastaan pitää hoitamisesta. Hirmu pitää harjauksesta, joskus ei kuitenkaan harjaajaa voi päästää helpolla vaan on yritettävä laittaa kapuloita rattaisiin uhkailemalla, luimistelemalla, pienillä näykkäyksillä ja joskus puraisuillakin. Pyöriminenkin on neidin mielestä erinomainen tapa saada hiukan lisähuomiota. Kaviot Hirmu nostaa helposti ja siltä on helppo putsata kaviot. Suojien tai pinteleiden laitossa ei ole ongelmia, Hirmu seisoo useimmiten kiltisti paikoillaan. Suitset saa kohtuullisen helposti, vaikka tamma jonkin verran päätään nostaakin, kuolaimille se avaa hyvin suunsa. Satulointi ei tuota ongelmaa. Hirmu ei ole karsinakäytökseeltäänkään moitteeton. Seinien potkimisella, metelin pitämisellä ja vierustovereille luimimalla Hirmu ilmoittaa olevansa paikalla. Komentaminen ei tässä tapauksessa kannata, sehän on suorastaan kehumista kun tamma kerjää huomiota. Karsinakäytöksen toivotaan paranevan Juksulassa missä tamma saa hiukan enemmän hoivaa ja huomiota. Taluttaessa Hirmu on aika kiltti. Se seuraa taluttajaansa rauhallisesti ja sitä voi taluttaa löysähkölläkin narulla. Hirmu on kuitenkin joskus hiukan arvaamaton, sillä mikäli tamma sille päälle sattuu voi taluttaessa keksiä vaikka mitä pelättävää niin että saisi tanssahdella tai ehkä jopa pomppia hiukan pystyyn tai sivulle muka kauhusta. Tamma saa ihan komentaakin jos se jotain kiellettyä pomppimista alkaa harrastamaan, sillä kuten edellä mainittiin, se auttaa. Hirmu rakastaa irtojuoksutusta ja -hypytystä! Aina päästessään kentän tai maneesin hyvälle pohjalle vapaaksi Hirmu pukittelee riemuissaan ja pienen hetken juostuaan käy tamma innokkaasti piehtaroimassa jonka jälkeen se jatkaa juoksemista. Hirmu ei anna ottaa itseään kiinni ennen kuin se on juossut mielestään riittävästi. Sitä on ihan turha yrittääkään ottaa kiinni ellei se tule vastaan. Hirmua on helppo irtohypyttää. Tamma ei nimittäin tarvitse kujaa hypätäkseen vaan sille riittää kun kentän tai maneesin pitkälle sivulle on rakennettu este tai estesarja. Hirmu hyppää esteitä silloin kun sen mielitekee ( =joka kierroksella) mutta ei tule kuvitteelliseen kujaan jos siellä on ihminen. Tämä on hyvä juttu sillä Hirmun voi päästää vapaaksi ja aina sen omien hyppykertojen välissä käydä muuttamassa esteen korkeutta ja esteiden välejä.

Hirmu on hiukan oikukas ja temperamenttinen ratsastaa. Se tanssahtelee levottomasti lähes paikoillaan kun sen selkään noustaan ja tahtoisi samantien lähteä liikkeelle. Kun se sitten saa luvan lähteä ei askellaji yleensä ole käynti vaan jännittynyt ja hidas ravi. Hirmulle kannattaa alkukäynnit taluttaa jotta tamma kävelisi ne rennosti. Kun ohjat ottaa käteen ja alkaa työstää tammaa, se rauhoittuu ja pikkuhiljaa myös rentoutuu. Hirmua kannattaa laittaa jatkuvasti töihin eikä antaa sen vain kiertää uraa pitkin tai ympyrää. Mikäli tämän tamman päästää ratsastaessa vain kulkemaan alkaa neiti keksiä kaikkea omaa viihdykettä esim. pukittelua, kaiken pelkäämistä jne. Hirmu kulkee kuitenkin tasaisesti muodossa rentouduttuaan ja on kuuliainen ja herkkä ratsastaa niin kauan kun sillä on tekemistä. Mutta annappas sen vain mennä yksi ympyrä tai lyhyt/pitkäsivu ilman "töitä"! Se riittää saamaan tamman tylsistymään ja sitten tulee tamman omaa tekemistä ratsastajankin viihdykkeeksi. Onkin todella hauskaa kun yrittää pysytellä sätkyvän kaunottaren selässä. Koulua Hirmu kulkee siis hienosti, kunhan sille vaan antaa jatkuvasti tekemistä tai ainakin pitää tamman huomion ratsastajassa esimerkiksi ulospäin huomaamattomalla kuolaimen liikuttelulla. Hirmu jopa nauttii kouluratsastuksesta, onhan se radalla yksin kaikkien katseltavana! Hirmu rakastaa kuitenkin suuresti myös esteratsastusta. Vauhtia piisaa, eikä tammalle hypätessä tarvitse koko ajan keksiä tekemistä, tamma ei tarvitse sitä kun se keskittyy niin suuresti hyppäämiseen! Hirmu on hiukan jopa ylitarkka jalkojensa kanssa ja se liioittelee liikaakin. Aikaa kuluu aavistus enemmän kuin ilman liioittelua, sillä Hirmu ihan oikeasti liioittelee suuresti. Estekorkeuden kasvaessa liioittelukin hiukan vähenee. Hirmua ei kannata hypätessä kontrolloida liikaa. Hirmu keskittyy muuten ratsastajan jatkuvan kontrolloimisen vastusteluun ja keskittyminen esteisiin ja hyppäämiseen herpaantuu joka johtaa tiputteluihin ja kieltoihin. Hirmu on vielä aika kokematon esteradoilla ja erikoisesteet saattavat joskus tuottaa sille epävarmuutta. Maastossa Hirmu on aikamoinen villikko. Sitä ei Saksassa eikä Light Dragonissa koskaan viety maastoilemaan sen muutenkin oikukkaan ratsastettavuuden takia ja niinpä tammalle kaikki maastoilu on uutta ja vierasta. Maastossa Hirmu kävelee reippaasti, katselee uteliaasti ja innokkaasti, mutta samalla epäluuloisena ja pelokkaasti ympärilleen ja käy kaikkien aivan tavallistenkin asioiden kohdalla riitaa pääkopassaan että onko jokin asia pelottava vai ei. Ainoa mitä Hirmu ei pelkää tippaakaan on liikenne. Se ei värähdäkään vaikka ohi kiitäisi äänekäs moottipyörä tai rämisevä linja-auto. Saksassahan on tunnetusti paljon autoja ja näin ollen Hirmu on hyvin tottunut kaikkiin moottoriajoneuvoihin. Maastoesteitä Hirmu hyppäsi muutaman kerran Light Dragonissa ja ihastui niihin suuresti. Se on kuitenkin vielä hyvin epävarma kokemattomuutensa takia ja saattaa viime hetkellä kieltää epävarmuutensa vuoksi vaikka kaikki olisi ollut hyvin lähestymisessä eikä ratsastaja ollut kontrolloinut sitä liikaa.

Polveutuminen

Isä: Marabon Larw mecklb-o, m, 167cm	Ii: Attor hann-o, trn, 172cm
	Ie: Celbes xx xx-t, m, 156cm
Emä: Melinda II mecklb-t, m, 160cm	Ei: Marcos xx xx-o, m, 161cm
	Ee: Kittiwa mecklb-t, m, 163cm

Hirmu on suvuton.

Isä Marabon Larw oli pikimusta, ryhdikäs ja temperamenttinen mecklenburgori, joka kilpaili esteratsastuksen parissa. Ori hyppäsi 140cm ja 150cm ratoja, mutta olisi todennäköisesti selvinnyt 160cm radoistakin. Jostain tuntemattomasti syystä Marabon Larw'ia ei viety esteratsastuksessa kykyjensä rajoille vaan se sai kahmia voittoja ja hyviä sijoituksia pienemmistä korkeuksista hypäten kuitenkin kotiharjoituksissa 160cm ylittäen joskus 170cm esteen siinä sivussa. Marabon Larw'lla oli myös laadukas ravi ja laukka, mutta sen käynnissä oli paljon puutteita. Oikukkaasta luonteestaan tunnetuksi tullut ori ei malttanut koskaan kävellä rentona ja oli muutenkin hyvin malttamaton luonteeltaan. Marabon Larw lopetti estehevosenuransa 15-vuotiaana reväytettyään takareitensä lihaksen. Tämän jälkeen ori kantakirjattiin, eikä täyttänyt odotuksia: hyvin menestynyt ori sai vain II-palkinnon ylittäen juuri ja juuri hyväksymiseen vaaditut pisteet. Huonohkon kantakirjaustuloksensa ja hankalahkon luonteensa takia Marabon Larw sai varsin vähän morsiamia, lisäksi ori osoittautui varsin huonoksi tiinehdyttäjäksi ja suurinosa sen astumista tammoista jäi tyhjiksi. Marabon Larw lopetettiin 18-vuotiaana kun omistajalla ei enää ollut varaa pitää sitä eikä tahtonut myydä oriansa kiertoon.

Isänisä Attor oli ranskalaissukuinen, tummanruunikko jättiläinen, joka tunnettiin ei vain suuresta koostaan vaan mahdottoman näyttävästä ravistaan! Ori kilpaili esteratsastuksen 150cm ja 160cm luokkia, mutta eniten katseita se keräsi verryttelyssä alku- ja loppuraveja ravatessaan. Ori kantakirjattiin jo nuoruusvuosinaan kakkospalkinnolle, jääden harmillisen yhden pisteen päähän ykköspalkinnosta. Attor ei kuitenkaan ollut kilpaurallaan lainkaan siitoskäytössä. Attor teki hienon uran esteratsastuksen parissa, voittaen useita arvokilpailuja ja kahmien sijoituksia enemmän kuin tarpeeksi. Kun ori 16-vuotiaana päätettiin jättää siitokseen sai se ensimmäisenä astutuskautenaan suuren suosion astuen jopa 37 tammaa yhden kesän aikana! Seuraavina vuosina suosio kuitenkin laski roimasti - täysin syyttä, sillä oriin jälkeläiset olivat kapasiteetikkaita, suuria ja hyvärakenteisia. 18-vuotiasta Attoria uhkasi jo ruunaus kun astutuksista kertyvät rahat alkoivat mennä jo miinukselle. Oriin omistajan tuttava kuitenkin muisti oriin hienon ravin ja kehoitti että Attoria alettaisiin mainostamaan kouluoriina! Kierrettyään talven aikana muutamissa koulukilpailuissa mainostettiin oritta keväällä kouluoriina, jolla oli vahva takaosa ja erinomainen ravi. Oriin suosio nousi ja Attor sai pitää oriutensa kuolemaansa saakka. Attor kuoli 21-vuotiaana todennäköisesti sydänkohtaukseen.

Isänemä Celbes xx oli pieni, mutta kovaluonteinen musta täysveritamma, joka aiheutti monelle ammattiratsastajallekin päänvaivaa. Se kilpaili jonkin verran laukkakilpailuissa Iso-Britaniassa pitkillä matkoilla keräten ihan kohtuullisen voittosumman. Celbes laittoi kuitenkin jockeynsa koville ja useimmat jockeyt kieltäytyivät ratsastamasta tammalla joka melkein puolissa starteistaan yritti paiskata ratsastajansa ketoon tai kieltäytyi lähtemästä lähtökarsinastaan. Arvata saattaa ettei sellaista omistajatkaan kauhean kauaa katselleet ja Celbes kiersikin muutaman laukkauravuotensa aikana usealla omistajalla ympäri Iso-Britaniaa. Vihdoinkin eräs omistaja keksi kokeilla risuestelaukkakilpailuja. Celbesin oikea ammatti löytyi! Tammaan syttyi himojuosta ja himohypätä. Siitä tuli innokas juoksija, eikä se enää yrittänytkään jäädä lähtökarsinaan tai pukitella ratsastajaansa alas. Nyt oli ongelmana ettei tamma olisi tahtonut lopettaa juoksuansa! Celbes kahmi helpommista starteista voittoja ja rahaa, mutta vaikeammissa kilpailuissa tamma ei pärjännyt - se oli liian pieni. Kun Celbes sai kilpailukiellon helppoihin lähtöihin menestyen niissä niin hyvin oli taas ammatin vaihto kohdalla. Celbes vaihtoi taas muutamia kertoja omistajaa kunnes se päätyi eräästä huutokaupasta esteratsastajalle. Tamma siirtyi hyppäämään rataesteitä ja taas oli ammatinvalinta ollut oikea. Aluksi tosin oli ongelmia liian vauhdin ja huonohkon tasapainon kanssa, mutta vuosien mittaan Celbes kehittyi päästen jopa 130cm-radoille pienestä koostaan huolimatta! Kuitenkin 14-vuotiaana alkoivat tamman nivelet oireilemaan rankan elämän takia ja se myytiin siitostammaksi. Aluksi tammaa astutettiin täysverioreilla laukkaajien aikaansaamiseksi. Varsat olivat kuitenkin emänsä tavoin hiukan turhan pieniä ja kovapäisiä toimien kuitenkin ihan kohtuullisina risuestelaukkahevosina. Kolmen keskinkertaisen varsan jälkeen alettiin Celbesiä astuttamaan este- ja kouluhevosoreilla, isoilla puoliverisillä. Varsat olivat suurempia, parempi liikkeisempiä ja kapasiteekkaampia ja monet Celbesin varsoista hyppäsivät tai menivät koulua ihan kansallisellakin tasolla, muutama ylsi jopa kansainväliselle tasolle! Celbes lopetettiin pahojen kulumien takia 20-vuotiaana.

Emä Melinda II on ainoan tyttärensä tavoin tavattoman kaunis musta kaunotar. Mutta myös luonne on samanlainen, jopa ehkä piirunverran tuittupäisempi ja hankalampi mikäli se vain on mahdollista. Melinda on aika pieni, täysverisukuinen ja ehdottomasti estepainotteinen. Kouluratsastukseen eivät tamman liikkeet eivätkä tamman hermot riittäneet. Melinda hyppäsi pääasiassa 130cm kansallisia esteratoja, hommasi itselleen ison kasan hylkäyksiä kieltojen ja tottelemattomuuksien takia. Se ei ollut mitenkään epätavallista että tamma vain päätti ettei sitä huvittanut, löi jarrut ratatempoisesta laukasta pohjaan ja muutaman pukkihypyn saattelemana teki täyskäännöksen portille. Joskus taas Melinda hyppäsi kuin unelma. Joskus eräs sveitsiläinen reportteri kuvasi estevoittajaratsukosta (Martha Huffer ja Melinda II) kertovassa jutussaan Melindaa "rasvatuksi mustaksi pantteriksi, jolla on diivan luonne ja estemaailmanmestarin kapasiteetti". Melinda syntyi siis Saksassa, mutta se myytiin jo varhaisessa vaiheessa Martha Hufferin aviomiehelle esteratsuksi. Melindahan jäi kuitenkin liian pieneksi ja kapeaksi Dietrich Hufferille ja mies antoi oikukkaan tamman vaimolleen, jolle Melinda oli sopivan kokoinen. Melinda hyppäsi suurimman osan urastaan Marthan ratsastamana, mutta Melindan ollessa 13-vuotias (ja oltuaan 9 vuotta Huffereilla) Martha myi tammansa ja osti itselleen nuoremman (ja helpomman) estelupauksen tilalle. Melinda päätyi onnekseen eräälle ammattiratsastajalle, joka otti Melindan varahevosekseen. Sattuipa niin mukavasti että juuri Saksan estemestaruuksien karsintojen alla Melindan omistajan ykköshevonen loukkaantui ja ratsastajan oli hypättävä karsintaluokka (145cm) Melindalla joka oli vain kilpailuharjoituksissa hypännyt sen suuruista. Melindan onneksi sille sattui olemaan juuri sinä päivänä hyvä päivä ja esteratsastaja sai kvaalit Saksan mestaruuksiin! Esteratsastajan ykköshevonen kyllä toipui sopivasti Saksan mestaruuksiin mutta esteratsastajalla todennäköisesti viirasi päässä, sillä hän ilmoitti hyppäävänsä 150cm-mestaruusradan Melindalla, tammalla jonka mielialat vaihtelivat nopeammin ja arvaamattomammin kuin vuoristorata! Kuten arvata saattoi, Melindalle ei sattunut hyvää päivää mestaruuskilpailuihin ja ratsukko hylättiin heti ensimmäiselle esteelle... Esteratsastaja tietenkin kimmastui ja Melinda myytiin pilkkahintaan eräälle pariskunnalle. Pariskunta Hofferman treenasi Melindaa jonkin verran ja rouva Hofferman hyppäsi sillä muutaman pikkuluokan, mutta oikukas tamma ei oikein sopinut rouvalle ja kilpaileminen jäi. Tamman kaunis ulkomuoto oli kuitenkin hurmannut Hoffermanit niin kovasti että he eivät tahtoneet myydä mustaa kaunotarta. Melinda astutettiin ja useiden vuosien yritysten jälkeen se vihdoin tuli kantavaksi. 17-vuotias Melinda varsoi ainoan varsansa Marcellan. Nykyisin Melindaa ei enää edes ratsasteta ja nyt vanhemmiten (19-vuotta) se on tasoittunut kummasti. Melinda viettää rauhallisia eläkepäiviä Hoffermanien holsteinkilparuunan seurana.

Emänisä Marcos xx oli upea, musta, suurilihaksinen ja ryhdikäs täysveriori joka oli luonteeltaan hankala ja levoton, mutta suorituskyvyltään ehdottoman ykkönen! Marcos aloitti kilpailu-uransa synnyinmaassaan Iso-Britanniassa, mutta nopeasti huomattiin ettei hyvin ratsutyyppisestä oriista ollut laukkaratsuksi. Marcos myytiin muutaman väliostajan kautta Saksaan jossa se päätyi kenttäratsastajan ratsuksi. Marcos osoittautuikin erinomaiseksi kenttähevoseksi, se eteni nopeasti laukkataustansa ansiosta maastoesteradalla, hyppäsi ketterästi ja tarkasti rataesteet ja kulki kouluakin ihan mallikkaasti silloin kun ei ollut liian kiihdyksissään. Marcos nousi kansalliselle tasolle yhdessä kilpailukaudessa ja usein sijoittui erinomaisesti hankalasta luonteestaan huolimatta. Kun ori voitti ratsastajansa kanssa Saksan mestaruuden vain 8-vuotiaana se kutsuttiin EM-kilpailuihin. Marcos sai valitettavasti mahahaavan juuri ennen EM-kilpailuita ja joutui jäämään niistä pois. Kuitenkin toivuttuaan ori jatkoi menestyksekästä kilpauraansa ja pääsi parin vuoden kuluttua jälleen EM-kilpailuihin ja sai upeasti pronssia! Marcos aloitti kansainvälisen kenttäuransa ja menestyi hyvin. Välillä ori toimi erinomaisesti, joskus se taas kiihtyi ja hermostui liikaa ja jäi puolen välin huonommalle puolelle. Marcos aloitti viimeisen kilpakautensa 15-vuotiaana. Se menestyi tasaisen hyvin kansainvälisissä kilpailuissa ja sen palkintokaapista puuttui vain MM-mitali. MM-kilpailut lähestyivät ja ori oli huippukunnossa. Marcos osallistui suunnitellusti MM-kilpailuihin, suoritti radat paremmin kuin koskaan ja päätti menestyksekkään kilpauransa voittaen MM-kultaa kenttäratsastuksesta! Marcosin omistaja ja ratsastaja myi oriinsa siitoskäyttöön eräälle kasvattajalle. Marcos pääsi kantakirjaan kakkospalkinnolla ja se sai aloittaa siitosuransa. Marcosin uusi omistaja tarjosi orittansa kaikille, piti astutusmaksun sopivan kalliina kuten hyvällä oriilla kuuluikin ja Marcos siittikin satoja jälkeläisiä. Marcos siirsi hyvin suorituskykyään ja jalouttaan jälkeläisiinsä, mutta valitettavasti oriin hankala luonne josta oriin pitäjä ei ollut koskaan maininnutkaan periytyi useille varsoille. 20-vuotiaana Marcosin luona vieraili vain jonkin verran tammoja ja parissa vuodessa Marcos vedettiin pois jalostuksesta "jottei se yleistyisi liikaa puoliveristen suvussa". Todellinen syy oli Marcosin suosion raju romahdus kun oriin hankala ja oikukas luonne paljastui. Marcos lopetettiin vielä samana vuonna, 22-vuotiaana vanhuuteen.

Emänemä Kittiwa oli tulinen ja kaunis musta tamma joka antoi haastetta ratsastajilleen. Kittiwa oli erinomaisesta suvusta, mutta kun sitä yritettiin ennen kilpauraa astuttaa useaan otteeseen ei tamma vain tullut kantavaksi. Kittiwa aloitti nuorten hevosten luokissa (100cm ja 110cm) 5-vuotiaana ja menestyikin ihan mukavasti. Se oli kuitenkin hyvin hankala ja itsepäinen esteradalla, joskus se kieltäytyi aivan syyttä ja joskus tamma taas vain lähti eri suuntaan täyttä laukkaa kuin mihin ratsastaja oli sitä kääntämässä. Kittiwa kuitenkin siis menestyi hyvin, sillä sillä oli paljon kapasiteettia ja erinomainen hyppytyyli, joten pikkuhiljaa se siirtyi aina vain korkeampiin ja korkeampiin luokkiin. Kittiwa joutui joka talvi parin kuukauden hermolomalle jatkuvien mahahaavojen takia, mutta aina kisakauden alkaessa tamma oli jälleen radalla. Kittiwasta tuntui iän myötä tulevan aina vain hankalampi ja oikukkaampi. Tamma hyppäsi jo 150cm-luokkia, osallistui useita kertoja Saksan estemestaruuksiin ja muutaman kerran se voittikin Saksan mestaruuden esteratsastuksessa. Kittiwa oli hyvä, ei vain hyvä, vaan poikkeuksellinen. Kittiwa kuitenkin päätettiin kolmannen mestaruudensa jälkeen astuttaa, jos vaikka nyt tärppäisi. Tamma astutettiin täysverioriilla, jonka luonteesta ei ollut varmuutta mutta suorituskyky oli aivan omaa luokkaansa. Ihme ja kumma, Kittiwa tuli kantavaksi ja varsoi ongelmitta mustan kaunottaren. Kittiwa alkoi tiineysaikanaan kärsiä jatkuvista ähkyistä. Syyksi epäiltiin milloin mahahaavaa, milloin häiriintynyttä hormoonitoimintaa. Vuodet kuluivat ja Kittiwaa yritettiin saada uudelleen kantavaksi, mutta turhaan. Jatkuvat ähkyt nielivät hirveästi rahaa, kunnes Kittiwa lopetettiin erään erittäin pahan ähkyn seurauksena 18-vuotiaana. Ruumiinavauksessa todettiin että Kittiwalla oli suuri kasvain mahalaukun suolenpuoleisella suuaukolla, joka ei näkynyt mahatähystyksessä (joita tammalle oli mahahaavojen takia tehty useita). Kasvain oli todennäköisesti syntynyt jo tamman nuoruusvuosina ja kasvanut vuosien myötä aina vain isommaksi. Kittiwan sukulinja jäi vain yhden varsan varaan, sillä Kittiwan sisaruksista ei yksikään ole saanut jälkeläisiä.

Jälkeläiset

fwb-t. Juksulan Attaroa (i. Phoenix)
fwb-t. Juksulan Filonia (i. Lachen)
fwb-o. Juksulan Centrius (i. Fidel Castro)
fwb-t. Juksulan Marilyn (i. Clevermind ^xx)

Päiväkirja

^{uusin viimeisenä, kertomuksia myös tallipäiväkirjassa}

01.03.2008, Marcella saapuu Juksulaan
Hirmu saapui tänään Saksasta team Ryckin luota. Tamma asui ensin pari kuukautta Light Dragonissa, muttei sopeutunut suureen talliin, joten josko neiti pärjäisi täällä Juksulassa paremmin (: Tamma sai LD:ssä nopeasti lempinimen Hirmu - ihan ymmärrettävistä syistä... Saa nähdä kauanko tuo karsinanovi kestää, kun Hirmu riehuu siihen malliin! Nintsu

14.03.2008, kouluratsastusta
Hain tamman tarhasta ja laitoin sen kuntoon. Pari kertaa jouduin hampaita väistämään, kun tamma hyökkäsi sen verran kipakasti käteen kiinni, mutta hengissä selvittiin. Ulkona satoi ja maneesin katosta kuului tietenkin ropina, mutta onneksi olin ottanut liinan mukaan, joten oli hieman pelivaraa, kun Hirmu pomppi muka peloissaan. Juoksutin tammaa hetken ennen selkään nousua. Sivuloikkia ja pukkihyppyjä, kunnes sain tamman pakotettua siirtymisiin väistöjen sisällä. Kyllä joutui keskittymään! Tein voltteja ja siirtymisiä askellajin sisällä kaikissa askellajeissa ja puolentoista tunnin ratsastuksen jälkeen tamma kulki jo aika hyvin! Hoitelin neidin sitten pitkien loppukäyntien jälkeen pois ja tarhaan. Nintsu

23.03.2008, westerniä
Hermostunut tamma koulutettiin westerniin LD:ssä, tarkoituksena saada tamma rennommaksi. Tiedä sitten onnistuttiinko. Tänään kuitenkin päätin testata tamman taitoja käytännössä! Ei muuta kuin westernsatula selkään ja maneesiin! Pitkä westernkanki sai Hirmun todella herkäksi suusta, lähes pitkin ohjinhan sitä koko tunti mentiin. Tehtiin pysähdyksiä ja treenattiin joggia - hidasta ravia siis. Hirmu kulkikin yllättävän kivasti, pari sivuhyppyä tuli, kun en ollut ihan hereillä. Tehtiin myös aika paljon yksinkertaisia käännöksiä kaikissa askellajeissa. Hyvinhän tamma westerninkin hallitsi, ehkä pitää parissa kilpailussa pyörähtää! Puhdistin vielä illan ratoksi Hirmun westernvarusteet. Nintsu

01.06.2008, laitumelle
Marcella pääsi tänään laitumelle muun lauman mukana. Tapu näytti heti koko laumalle laitumen parhaan piehtarointipaikan, eiköhän Hirmukin siis huomenna löydy mutakerroksen alta! Halukkaita harjaajia? Nintsu

16.08.2008, karkuteillä
Laidun lauma päätti tänään sitten karata (tarkempi tarina). Hirmu onnistui itsensä telomaankin, haavoja ja ruhjeita siellä sun täällä ja ontuukin vielä. Nintsu

17.08.2008, sairaslomaa
Hirmun kävi tänään eläinlääkäri tarkastamassa. Jalassa ei ole mitään kolhua kummempaa, mutta varsin paha lihasrevähdys tammalta löytyi. Sairaslomaa saatiin, joten pikaisesti etsin sopivan oriin ja löin Hirmun paksuksi. Tehköön sitten varsan jos ei kerta kilpaileminen onnistu. Nintsu

30.01.2009, hylkäys kantakirjauksessa
Hirmu oli tänään kantakirjaustilaisuudessa, mutta sai 57p, jotka eivät oikeuttaneet palkintoon. Tammasta sanottiin mm. "hyvin kevyt, ohuet jalat" ja "vaikuttaa kehittymättömältä, lyhyt kaula, lyhyt runko". Yritetään seuraavassa tilaisuudessa uudestaan! Nintsu

22.02.2009, YLA2
Hirmu palkittiin YLA2-palkinnolla! Tamma sai pisteitä 122p (28+39+20+35) ja voitti luokkansa. Kuvauspisteet (39p) olivat lähes täydet! Olen enemmän kuin iloinen rakkaan tamman menestyksestä! Nintsu

28.02.2009, KTK-III
Kantakirjauksen uusiminen kannatti: Hirmu sai kolmosen! Pisteitä herui 66p ja tammaa kehuttiin tällä kertaa ylälinjasta ja kaulasta. Nintsu

02.06.2009, laitumelle
Hevospoppoo pääsi tänään laitumelle ja Hirmukin siinä samalla tietenkin. Tamma on vietellyt nyt muutenkin hieman lomaa, vanha lihasrevähdys tuntuu taas vaivaavan, joten otetaan varuiksi hieman rennommin, ettei tarvitse myöhemmin katua sairasloman merkeissä. Nintsu

05.08.2009, Team Häiriköiden korkeushyppyluokan tarina
Ratsastin radalle kevyessä ravissa. Marcella oli oikeastaan jo kisaeläkkeellä, mutta sitä ratsastettiin edelleen säännöllisesti ja pidettiin hyvässä kunnossa. Sitä paitsi Hirmu ei laittaisi pahakseen pientä korkeushyppyluokkaa! Kentän keskellä oli reilu metrin korkuinen okseri. Marcella tuntui hieman kummastelevan esteiden puutetta, mutta tuntui silti varsin malttamattomalta ja koetti vähän väliä siirtyä laukkaan.
Kokeneena estehevosena Marcella tiesi vallan mainiosti mitä lähtömerkki tarkoitti. Tamma siirtyi omia aikojaan laukkaan ja koetti jo punkea lapa edellä okserille. Tehtyäni muutaman voltin ja saatuani tamman hallintaan, ohjasin sen esteelle. Hirmu ponnisti oikeasta paikkaa ja pääsimme roimalla ilmavaralla esteen yli. Helppoa.
Estettä korotettiin kymmenellä sentillä. Emme epäröineet sekunnin murto-osaakaan, vaan Hirmu hyppäsi näyttämästäni paikasta ja liiteli kevyesti yli. Kymmenen senttiä lisää ja yli. Kymmenen senttiä lisää ja yli. Katsojilla taisi olla todellakin tylsää, Hirmu toimi kuin ajatus (harvinaista) ja esteiden ylittäminen sujui helposti ja kevyesti.
Puomit killuivat jo 160cm:n korkeudessa. En epäillyt hetkeäkään ettei Hirmu vielä ylittäisi estettä. Olimmehan hypänneet tuon kokoisia ratojakin puhtaasti ja vielä sijoittuen. Ohjasin Hirmun keskelle estettä, lyhensin hieman laukkaa ja ponnistimme ylitse. Ilmavaraa ei kovinkaan paljoa jäänyt, mutta ylitimme esteen kuitenkin kevyesti. Estettä nostettiin kymmenen senttiä ja tulimme taas. Hirmu kolautti hieman takajalallaan takapuomiin, mutta selvisimme hyvin yli.
180cm. Sellaisia korkeuksia emme olleet koskaan hypänneet (ellei oteta sitä kertaa, kun Hirmu karkasi tarhan aidan yli, mutta ainakaan ratsastaja ei ole hypännyt tuon korkuisia). Hirmu huomasi epäröintini, mutta aivonsa hyppäämisen aiheuttamassa vesihöyryssä pehmentänyt tamma ei välittänyt siitä tuon taivaallista, vaan nappasi ohjat omiin käsiinsä. Tulimme reilussa laukassa esteelle, ponnistimme aivan päin honkia, mutta pääsimme ylitse jopa ilman kolautuksia.
Estettä nostettiin taas. Hirmu ei epäröinyt, mutta itseäni alkoi sen verran hirvittää. Laukkasimme kerran tamman kanssa esteen ohi (Hirmu oli jo menossa, mutta minä käänsin viime hetkessä ohi), kunnes ilmoitin etten hyppäisi estettä enää. Melkein kaksi metriä oli minulle jo hieman liikaa! Marcella ei tuntunut ihastuvan päätökseeni, vaan se pukitteli railakasti loppuverryttelyssä ja oli vähällä lintata minut ketoon. Nintsu

26.08.2009, Mel Serenin ERJ-tarinakilpailun tarina
Osallistuimme Hirmun kanssa luokkaan 2. Voitimme luokan ja minun piti vastata miljoonaan toimittajan esittämään kysymykseen nolaamatta itseäni. Tässä pari vastausta.
"Se oli hieno voitto. Miltä nyt tuntuu? Ai siis voitinko mä? No se on kiva!
Kenelle kuuluu kunnia tästä hienosta voitosta? Tuleeks täst kunniaakin? Se on vielä kivempaa!
Mitä mietit kun kuulit, että lähtöjärjestystä oli muutettu niin, että jouduitkin lähtemään ensimmäisenä, etkä viimeisenä? Muutettiiks sitä? En mä huomannu ku olin iha kuralla jo valmiiks.
Mitä tapahtui kolmannen esteen jälkeen? Oliko virhe sinun vai eikö hevosesi totellut? Tapahtuks siinä jotain? En mä huomannu, annoin hevosen tehdä mitä se parhaaks näki.
*hetken hiljaisuus toimittajan poistuessa nauruun tikahtumaisillaan*
Sanoiks mä muka jotain hassua?"
Tämä tarina riitti sijalle 10/14.

30.12.2009, SJP-III
Hirmu palkittiin tänään niukasti kolmospalkinnolla Barrierin estelaatuarvostelussa pistein 35p. Ei mikään hurjan kehuttava saavutus, mutta saipahan palkinnon. Tuomarien mukaan tamman käytös (mitä, eivätkö pukit ja sivuloikat muka sovi estehevoselle?) ja rakenne eivät olleet tänään edukseen. Nintsu

Tekijänoikeudet

Ulkoasun © Eerika K., Kuvien © Nintsu, Tekstien © Nintsu